tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hajautuksesta

Hajautusta on monasti kutsuttu sijoittajien ainoaksi ilmaiseksi lounaaksi. Vaikka kaikki lienevät sitä mieltä, että portfoliota tulisi hajauttaa ainakin jotenkin, niin erimielisyyttä tuntuu olevan hajautuksen laajuudesta ja siitä kuinka tarpeellista laaja hajautus ylipäänsä on.

"Don't put all of your eggs in on basket", vai

“Put all your eggs in one basket and then watch that basket.” (Mark Twain)

Hajautuksen tarpeellisuus juontaa alunperin juurensa modernista portflioteoriasta, jonka mukaan yhdistelemällä keskenään ei täydellisesti korreloivia arvopapereita on mahdollista pienentää portfolion riskiä (varianssia) optimaalliselle tasolle, jossa riskin ja tuoton suhde on suurimmillaan. Käytännössä siis osakekohtainen epäsystemaattinen riski saadaan hajautettua kokonaan pois ja jäljelle jää vain koko markkinan riski. Sijoittajia ei näin ollen teorian mukaan palkita osakekohtaisesta riskistä.

Moderni porfolioteoria ja siihen perustuvat mallit, kuten CAPM on kuitenkin tyrmätty jo usealta taholta. (esim. Fama & French 1992). Anomalioita (koko, arvo, low beta, yms.), joita CAPM ei ole pystynyt selittämään on myös löydetty paljon ja tämä onkin johtanut vaihtoehtoisten faktorimallien kehittämiseen sekä asettanut portflioteorian ja koko tehokkaiden markkinoiden hypoteesin melko kyseenalaiseksi.

Kuitenkin mielestäni portfolioteorian perusajatus, eli se että salkkuun tulisi valita mahdollisimman vähän keskenään korreloivia arvopapereita/omaisuusluokkia on edelleen validi ja tähän olisi syytä kiinnittä huomioita, vaikka ei täysin uskoisikaan modernin portfolioteoriaanja siitä johdettuihin sovelluksiin.

Mikä on riittävä hajautus?

Mielipiteet tästä vaihtelevat rankasti. Esimerkiksi Warren Buffet piti alkuaikoinaan suurta osaa osakkuusyhtiöidensä varallisuudesta vain muutamassa (5-6) yhtiössä. Hän onkin joskus tokaissut seuraavasti:

"Diversification is a protection against ignorance".

Eli Buffetin mielestä sijoittajan, joka tuntee tarkasti sijoituskohteensa, ei tulisi hajauttaa kovinkaan rankasti, vaan panostaa isosti hyviin ideoihin, joissa on tuottopotentiaalia ja suuri todennäköisyys saavuttaa se tappion todennäköisyyden ollessa pieni.

 "We might invest up to 40% of our net worth in a single security." (Buffet 1965, Partership Letter)

Omasta mielestäni jopa 40% altistuminen yhdelle sijoituskohteelle alkaa kuitenkin olla enemmän kuin itse pystyn sietämään, vaikka toki itsekin olen sitä mieltä että hyviin ideoihin täytyy uskaltaa myös panostaa. En kuitenkaan uskaltaisi panostaa paljon yli 15 % yhteen kohteeseen. (Toki hieman eri asia jos joku sijoitus nousee yli 15 %  osuuteen salkussani)

Toisessa ääripäässä ovat sitten MPT:n kannattajat, jotka tavoittelevat tuota portfolioteorian optimaallista riski/tuottosuhdetta. Tällöin hajautuksen tulisi kattaa satoja tai jopa tuhansia kohteita, jotta epäsystemaattinen riski saadaan hävitettyä ja jäljelle jää koko markkinan tuotto. (käytönnössä mahdoton havaita, Roll )


Yllä olevasta kuvasta huomaa heposti, että hajautuksen suurimmat hyödyt saadaan jo 10+ osakkeella. Keskihajonta laskee rajuimmin aluksi ja hajautuksen hyöty pienenee mitä enemmän sijoituskohteita salkusta löytyy. Kuitenkin jos sijoittaisimme Buffetin alkuaikojen tyyliin, niin osakekohtaista riskiä jäisi kuvan mukaan vielä salkkuun melko reilusti.

Arvosijoittajan näkökulma

Arvosijoittajalle, joka vaatii sijoituksiltaan turvamarginaalia ja muutenkin ylläpitää tiukkoja kriteerejä sijoituksilleen maltillisempikin hajautus riittänee, sillä osakkeen ostohintaan itseensä tavallaan  jo sisältyy lisätuottovaatimus riskistä (turvamarginaali). (Tämä toki sillä oletuksella että emme usko EMH hypoteesiin)

Arvosijoittajankin tulisi kuitenkin mielestäni kiinnittää huomiota kohteiden keskinäisiin korrelaatioihin ja valita erilaisia sijoituskohteita osin tämän perusteella. Pelkillä osakkeillakin voi hajauttaa moneen eri toimialaan (kiinteistöt, raaka-aineet, kauppa yms.) ja myös kansainvälisesti, mikäli salkkuyhtiöt toimivat globaalisti. Tässä voi ajatella myös aivan maalaisjärjellä potentiaalisia ostokohteita. Salkussa kannattaa olla defensiivisiä lääke tai vakuutustoimintoja, syklisempiä markkinoiden noususta hyötyviä yhtiöitä, raaka-aineita, raaka-aineiden laskusta hyötyviä yhtiöitä yms. Toki aktiivinen sijoittaja voi käyttää harkintaa ja painottaa esim. defensiivisempiä kohteita tai jättää jotain omaisuusluokkia pois, mikäli mr. markkina hinnoittelee kyseisen toimialan kyseenalaisesti.

Mikäli sijoituskriteerit ovat tiukat ja korrelaatioihin on kiinnitetty huomiota, niin mielestäni 10-20 osakkeen hajautus on riittävä ja tätä pidän itselleni tällä hetkellä optimaallisena. Tällöin on myös mahdollista hyötyä hyvistä ideoistaan, toisin kuin esimerkiksi 100 tai 1000 osakkeen hajautuksella ja sehän nimenomaan on aktiivisen sijoittamisen idea. Indeksiin voi kuka tahansa sijoittaa. Lisäksi mikäli seurattavia sijoituskohteita alkaa olla kovin paljon, niin näiden seuraaminen veisi ainakin itseltäni yksinkertaisesti liikaa aikaa.




2 kommenttia:

  1. Itselleni sikäli ajankohtainen blogimerkintä, että juuri pohdin omaa mahdollista strategiamuutosta. Allokaatio olisi siinä noin 20 osakkeen suuruinen.

    Nykyään ajattelen, että sijoittajan kannattaa pyrkiä hyötymään omista näkemyksistä, mikäli niille on vahvoja perusteita. Omaa ammattitaitoa kannattaa käyttää hyväkseen; esimerkiksi kotipörssin Stonesoft on ollut huippusijoitus niille, jotka ovat vaikkapa laadullisenn analyysin kautta sitä päätyneet ostamaan. Itse en tajua alasta paljon mitään, joten fundamenttipohjainen tarkasteluni on ohittanut tämän firman, koska en sen kummemmin ole osannut yhtiötä analysoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Hyviin ideoihin pitäisi uskaltaa panostaa, sillä niistä ne isoimmat tuotot tulevat. Kuitenkin mielestäni riskienhallinan kannalta jokin raja yksittäiselle sijoitukselle on hyvä olla. Itselläni on valitettavasti tullut tämä kantapään kautta tutuksi. Esim. Talvivaaraan (ei margin of safetya, bulkkituottaja, ei tuloshistoriaa) sijoitin aivan liian suurella painolla. Vastaavasti mikäli esim. MIND, Technopolis tai Outotec -sijoitukseni olisivat olleet alunperin suurempia, niin salkkuni tuotot olisivat olleet parempia.

      Olen huomannut, että itselläni salkun arvopapereiden välisiin korrelaatioiin ja hajautukseen tulee kiinnitettyä paljon vähemmän huomiota kuin esim. yksittäisten sijoituskohteiden seuraamiseen ja näin ei pitäisi olla. Jatkossa yritän kiinnittää kokonaisuuteen enemmän huomiota ja olenkin saanut mielestäni salkkua hieman vakaammaksi kun talvivaarat ja osa nokioista sekä outotecistä on heivattu ulos.

      Poista