Sivut

maanantai 22. joulukuuta 2014

Osakepoiminnan vaikeus

Sijoitukseni eivät näytä menestyneen kovin hyvin 2014 ja tuotot jäänevät laihoiksi. Tuotto on sentään positiivinen, mutta näillä näkymin vertailuindeksille tullaan jäämään. Olenkin päättänyt siirtää 50 % salkusta laajalla hajautuksella ETF -tuotteisiin ja/tai rahastoihin ja ottaa paljon tarkemman fokuksen yksittäisten osakkeiden valintaan. Jos kohteita ei löydy, sijoitetaan ETF -tuotteisiin tai rahastoihin. Tarkoituksena on pienentää sitä suurinta riskiä säästöilleni. Sitä joka löytyy katsomalla peiliin.

Vaihtoehtoiskustannuksen käsite

Vaihtoehtoiskustannus on paras vaihtoehto asioista, jotka jäävät saamatta jonkin valinnan seurauksena. Mikä on siis vaikkapa arvo-osakkeisiin sijoittavan piensijoittajan vaihtoehtoiskustannus?  Useinhan sijoituksia verrataan vain johonkin vertailuindeksiin, kuten S&P 5oo tai OMXH.  Kuitenkin todellinen vaihtoehtoiskustannus tässä tapauksessa on paras arvostrategialla sijoittava rahasto tai ETF. Osakepoimijan tulisi siten päihittää kaikki vaihtoehdot, jotta sijoittaminen itse olisi järkevää.

Nykyään vaihtoehto vieläpä löytyy melkein aina rahasto tai ETF -muodossa, oli strategiana sitten sijoittaminen osinkoyhtiöihin, arvoyhtiöihin, kasvuyhtiöihin, pieniin yhtiöihin tai jotain tältä väliltä. Globaali hajautuskin onnistuu usein helpommin. Lisäksi varsinkin paljon kaupankäyntiä (korkea turnover) vaativissa sijoitusstrategioissa rahastoilla ja ETF- tuotteilla on vielä huomattava veroetu puolellaan. Osakepoimija kun joutuu aina välistä maksamaan verot. Itse osakkeitaan valitsevan pitäisi siten onnistua todella poikkeuksellisesti valinnoissaan.

Onko osakepoiminnassa sitten mitään järkeä ?

Uskon että voi olla. Tosin olen alkanut kallistumaan siihen johtopäätökseen, että jonkin mekaanisen strategian, kuten vaikka vain alhaisen P/B tai P/E -luvun omaavien osakkeiden ostaminen ei ehkä olekaan niin järkevää. Ei siksi, ettei tämä toimisi (arvosijoittaminen toimii), vaan koska on paljon helpompi vain ostaa samaa strategiaa noudattavaa rahastoa tai ETF -tuotetta.

Jotta osakepoiminnassa olisi järkeä, täytyy mielestäni pystyä löytämään todella poikkeuksellisia kohteita. Sellaisia, joissa tuotto-odotus on joko todella korkea tai tilanne on jollain muulla tavalla epäsymmetrinen sijoittajan eduksi. Esimerkiksi jos pääoman menettämisen riski on todella pieni. Keskinkertainen kohde ei riitä. Hyvä esimerkki on vaikkapa TEVA:n osake, jonka myin tänä vuonna. Osake oli salkussani noin kaksi vuotta ja tuottoa tuli 30+ %. Sijoitusteesi osui oikeastaan ihan nappiin ja kaikki meni hyvin. Kuitenkin samalla aikavälillä S&P 500 nousi yli 40 %!

Mieleen tulee välittömästi Greenblattin teos erikoistilannesijoittamisesta, sekä Peter Lynchin tapa etsiä ”tenbaggereitä”, eli käytännössä liian alas hinnoiteltuja kasvuyhtiöitä. Piensijoittajan voisi olla mahdollista löytää tälläisiä kohteita markkinoiden vähemmän tutkituista kolkista tai kulkea vastavirtaan, mikäli jokin kasvava laatuyhtiö joutuu epäsuosioon. Poikkeuksellisten sijoitustilanteiden löytäminen on kuitenkin työlästä ja aikaavievää, joten ilmaista lounasta ei tässäkään ole tarjolla.

6 kommenttia:

  1. Näinhän se taitaa olla. Jotta oma strategia toimisi sen pitäisi tehdä jotain, mitä muiden strategiat eivät tee. Pelkkä tunnuslukuihin perustuva strategia on helppo ja edullinen toteuttaa sopivan indeksirahaston muodossa ja toisaalta kuka tahansa osaa etsiä osakkeita alhaisen P/E:n tai P/B:n perusteella. Jotta voisi pärjätä paremmin, täytyy oman strategian sisältää myös jotain muuta, joka on vaikeammin havaittavaa ja siksi myös työläämpää selvittää. Yhtenä mielenkiintoisena esimerkkinä erikoistilanteesta voisi muuten toimia Munksjön alkutaipale. Harmi vaan, että tajusin tilanteen vähän myöhään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellenikään ei tuo Munksjön tilanne ole tuttu. Mukavia tuottoja on kyllä kurssikäppyrän perusteella ollut saatavilla.

      Ja näinhän se on. Paremmat tuotot vaativat myös paljon työtä ja rahastoja sekä ETF -tuotteita alkaa olla jo monimutkaisimmillekin strategioille. (ks. esim. USA kvantti ETF: http://finance.yahoo.com/q?s=QVAL) Jos laskee mukaan oman ajan vaihtoehtoiskustannuksen, alkaa sijoitusten ulkoistaminen vaikuttaa yhä houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

      Tosin ainakin itse myös nautin potentiaalisten osakkeiden etsiskelystä. Voihan osakepoiminnan toki ajatella myös tuottoisana (tai kalliina) harrastuksena. :)

      Poista
  2. Minulla on ollut itsellä hyvin samanlaisia ajatuksia sillä erotuksella, että olen miettinyt lisäksi kannattaisiko laittaa enemmän painoa hyvien rahastojen löytämiseen ja arvostuksien tutkimiseen. Arvoilmiö ei aina toimi rahastoissa esimerkkinä. Loppupeleissä on tärkeintä, että osaa itse hyväksyä omat liikut eikä poukkoile tunnelmien mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Loppujen lopuksi, riippumatta sijoitusinstrumentista, olisi tärkeää olla sijoitussuunnitelma jota noudattaa jotta ei poukkoilisi kulloisenkin tunnelman mukana kuten hyvin sanoit.

      Oheisessa linkissä on kuvattu keskimääräisen sijoittajan tuottoja:
      http://www.forbes.com/sites/advisor/2014/04/24/why-the-average-investors-investment-return-is-so-low/

      Se on vain 2.5 %. Teemme hyvin usein vääriä asioita väärään aikaan, riippumatta siitä sijoitetaanko rahastoihin, suoraan osakkeisiin tai ETF -tuotteisiin. Pahin riski löytyy peilistä ja siksi sijoitussuunnitelma ja sen noudattaminen on tärkeää.

      Poista
  3. Niin, ei se todellakaan ole helppoa löytää voittajia. Monella on jo ihan tarpeeksi tekemistä, että pysyy osakepelissä edes mukana.

    Surkeassa jamassa olevat firmat pitäisi unohtaa heti alkuunsa. Monet firmat ovat keskinkertaisia, joista ei saa ikinä arvonnousua, joiden kurssi heiluu vain edestakaisin suhdanteiden mukaan. Ainoa ilo näistä yhtiöistä on osinko, mikäli sellaista herkkua pystytään maksamaan. Hyvät firmat ovat pääsääntöisesti liian kalliita. Ja voi sitä tuskaa kun se "hyvä" yhtiö alkaakin muuttuumaan huonoksi. Pataan tulee edestä ja takaa. Myytkö vaiko etkö myy. Pää savuaa kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Ei siinä ihmiselämä riitä tappioiden kuittaamiseen, jos summat ovat vähänkään isompia ja firma oikeasti kosahtaa.

    Osinkojen kerääminen on aivan liian hidasta hommaa, jos palkkatuloista yrittää säästää, ellei ole sataa vuotta aikaa odottaa. Kaupankäynti maksaa lisäksi aivan sairaasti.

    Ainoa järkevä strategia on, että valitsee yhden halvan globaalin laajasti hajauttavan rahaston, jota pystyy ostamaan niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Vain yksi rahasto siksi, että tavallisen puupään palkkarahat eivät riitä kaikkeen, jos tarkoitus on elää elämää, kenties perustaa perhe, ottaa asuntolainaa, maksaa autoa ja lomailla.

    Muutamalla pienellä lantilla voi myös yrittää löytää näitä tulevaisuuden KONEita. Helsingin pörssissä niitä ei ole. Tämä sama asia on käsitelty Sattuman kauppaa Wall Street kirjassa.

    Aamen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksinkertainen on kaunista. Tottahan se on, ettei työssäkäyvän ihmisen aika ja energia riitä kaikkeen ja varmasti helpoin tapa on sijoittaa muutaman hyvin hajautettuun globaaliin rahastoon/ETF:ään säännöllisin väliajoin. Pitkällä aikavälillä osakemarkkinat kuitenkin tuottavat parhaiten.

      Ja erittäin lukemisen arvoinen kirja kyseessä.

      Poista