Sivut

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Hajauta tai hajoa


Valitettavasti sain muista kiireistä johtuen vasta nyt luettua Jukka Oksaharjun uusimman sijoitusteoksen Hajauta tai hajoa. Ohessa muutama sana kirjasta ja sen herättämiä ajatuksia. Kyseessä oli kaiken kaikkiaan jälleen mielestäni varsin hyvä teos.

Kirja pyörii pitkälti hajauttamisen teeman ympärilla käsitellen sitä mm. modernin portfolioteorian näkökulmasta, sekä esitellen hajauttamiseen myös Buffetmaisen laatuyhtiönäkökulman. Lisäksi kirjassa käsitellään kattavasti hajauttamista eri näkökulmista. Kannattaako yhtiön hajauttaa toimintaansa, vai jättääkö hajautus sijoittajalle ? B2B vs. B2C ? Maantieteellinen hajauttaminen etc.

Kirjan alussa käydään lyhykäisesti läpi moderni rahoitusteoria, jolla pohjustetaan laatuyhtiölähestymistapaa, joka onkin koko kirjan keskiössä. Oksaharju suosittaa sijoittamista muutamaan (10-15) hyvin johdettuun ja laadukkaaseen liiketoimintoon. Tämä ei kuullosta yhtään pöllömmältä sijoitusstrategialta. Ainakin Buffetin sijoitusmenestys antaa erittäin vahvaa tukea tämän tyyppiselle sijoitusstrategialle.


Hajauttaminen

Kirjassa tuodaan vahvasti esiin yhtiön sisäistä liiketoiminnan hajauttamista. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma, sillä itse olen aina ajatellut hajauttamista oikestaan vain yhtiökohtaisella tasolla modernin porfolioteorian kautta, mutta Oksaharju muistuttaa, että yhtiö itsekin voi hajauttaa toimintaansa esimerkiksi vertikaalisesti. Hyvä esimerkki tästä on esimerkiksi konepaja, joka harjoittaa myös palveluliiketoimintaa. Lisäksi yritys voi toimia myös eri aloilla. (case. Sampo) Vasta-argumenttina voidaan toki ajatella, että hajauttaminen voi olla helpompaa sijoittajalle kuin yhtiölle, minkä Oksaharjukin kirjassa toteaa. Toisaalta hyvin hajautettu globaali liiketoiminta mahdollistaa paljon keskitetymmän salkun muodostamisen, jolloin sijoittaja pystyy keskittämään niukat resurssinsa kapeammalle alueelle siltikään tinkimättä hajautuksesta.

Lisäksi Oksaharju käsittelee kirjassa jonkin verran johtoa, sen merkitystä ja mahdollisia intressiristiriitoja. Läpi käydään yhtiön hallitus, sen velvoitteet ja jakautuminen eri valiokuntiin. Itselleni kaikki tälläiseen Corporate Governanceen liittyvä on erityisen kiinnostavaa, sillä oma tietämykseni hyvästä hallintotavasta, valiokunnista ym. on melko rajallista.

Kirjan loppupuolelta löytyy yhtiökohtaisia caseja ja kohdeyhtiöt saatavatkin olla Oksaharjua seuranneille ennestään tuttuja. Yhtiökohtaiset caset olivat hyvin mielenkiintoisia ja allekirjoittanut olisi voinut lukea niitä mielellään enemmänkin. Kohdeyhtiöt toimivat loistavina esimerkkeinä liiketoiminnan hajauttamisesta yhtiötasolla eri tavoin. Lisäksi kirjan loppupuolella on lista, johon on kerätty laatuyhtiöiksi määriteltyjä yhtiöitä. Siitä on esimerkiksi näppärä poimia ostokandidaatteja seurantalistaan.

Osinko ?

Yksi asia mikä itseäni jäi hieman mietityttämään on osingonmaksun korostaminen, joka tuli kirjassa esiin moneen kertaan. Osinkoaristokraatit, eli hyvin pitkään osinkoaan kasvattaneet yhtiöt, ovat toki olleet paljon muuallakin esillä kuin vain Oksaharjun kirjoituksissa ja löytyypä omastakin salkusta yksi (Aflac). En väitä, että osinkoaristokraatit olisivat millään muotoa huonoja sijoituksia ja jatkuva osingonkorotuskoputki on varmasti merkki yhtiökohtaisesta laadusta. Silti mielestäni osinkoaristokraatti ei välttämättä ole = hyvä sijoitus. Parempi mittari omistajien palkitsemiselle on mielestäni esim. shareholder yield. Lisäksi, jos yhtiön johdossa on todella erinomaisia pääoman allokoijia, he kanavoivat rahaa esim. omien ostoihin enemmän kurssin ollessa pohjamudissa, tai jättävät loistavien investointikohteiden ilmaantuessa osingon ja omien ostot tekemättä ja investoivat liiketoimintaan. Oksaharjukin tosin tuo tämän pointin esille Berkshire Hathaway casessa. Pointti on mielestäni kuitenkin hyvä pitää mielessä. Osingon kasvattaminenkaan ei välttämättä ole tae loistoyhtiöstä tai hyvästä pääoman allokoinnista ja mielestäni suomalaisittain osinkoon keskitytään ehkä liiaksikin.

Yhteenveto:

Oksaharjun teos avaa mielenkiintoisen näkökulman hajautukseen ja tarjoaa yhdessä aikaisemman teoksen kanssa jo varsin hyvät lähtökohdat matkalle markkinoiden biittamiseen Buffet tyyliin. Lisäksi on aina mukava lukea suomenkielisiä laadukkaita sijoitusteoksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti