Suunnitelman tärkeys

Sijoittaminen ja säästäminen vie harrastuksena helposti mennessään. Sitä huomaa ainaisesti etsivänsä seuraavaa kiinnostavaa osaketta, rahastoa tai sijoitusstrategiaa. Tai pohtivansa markkinan tulevia liikkeitä. Tämä johtaa helposti poukkoiluun sijoituskohteesta seuraavaan tai ”ylianalysointiin”. Liika aktiivisuus on kuitenkin tuotoille poikkeuksellisen tuhoisaa.

On todettu, että keskimääräinen sijoittaja menettää huomattavasti tuottoja omalla aktiivisuudellaan. Myydään halvalla, ostetaan kalliilla, jahdataan menneitä tuottoja jne. Tämän käyttäytymisestämme johtuvan behavior gap:in  on todettu monissa tutkimuksissa olevan hämmästyttävän suuri, jopa useita prosentteja.

http://www.cfapubs.org/doi/pdf/10.2469/cp.v30.n3.9

Yhdysvaltalainen yhtiö, Dalbar, julkistaa vuosittain dataa rahastosijoittajien toteutuneista tuotoista ja vertaa niitä toteutuneisiin indeksituottoihin. Alla olevassa kuvassa on esitelty näitä tuloksia vuoteen 2015 päättyvällä aineistolla.

http://www.qidllc.com/wp-content/uploads/2016/02/2016-Dalbar-QAIB-Report.pdf

Jälki on suorastaan karmeaa. Esimerkiksi kolmen viimeisen vuoden aikana keskimääräinen rahastosijoittaja on saanut 8,85 % tuoton vuositasolla kun S&P 500 on tuottanut 15,13 %! Ero ei selity lähimainkaan rahastojen kuluilla, joka lienee n. 1 % paikkeilla, vaan ero johtuu suurilta osin sijoittajien käyttäytymisestä. Peilistä paljastuu siis vielä kulujakin pahempi tuottojen vihollinen.

Ratkaisu ongelmaan: Sijoitussuunnitelma

Jotta tämä ihmisille tyypillinen käyttäytyminen voidaan vältää, tulisi sijoittajan kiinnittää yksittäisten rahastojen, osakkeiden tai strategioiden sijaan huomiota enemmän itse sijoitusprosessiin. Tämän keskiössä taas tulisi olla omaan tilanteeseen räätälöity sijoitussuunnitelma. Kun suunnitelma on tehty hyvin, ei oikeastaan tarvise kuin noudataa sitä välttääkseen pahimmat sudenkuopat. (Tämäkin on meille kuolevaisille yllättävän vaikeaa.)

Sijoitussuunnitelma

Suunnitelman tekemisen tärkeyttä ei voi mielestäni liiaksi korostaa. Käsi ylös kuinka monella on olemassa kirjallinen sijoitussuunnitelma jota vielä kaiken lisäksi noudatetaan ? Uskon, että melko harvalla. Itsekin elin pitkään mutu-tuntumalla suunnitelmattomassa maailmassa, mutta kun kaikki on kerran kirjoitettu alas ja mietititty huolella, olen huomannut elämän olevan paljon helpompaa.

Hyvä suunnitelma toimii kuin kompassi merellä. Kun markkinoilla tyrskyää, tai korviini kantautuu kuumien IPO-osakkeiden seireenin laulu, kaivan suunnitelman esiin, otan kurssin uudelleen ja vältän turhan tuotoille vaarallisen odysseian.

Hyvä suunnitelma sisältää mielestäni seuraavat asiat:

Tavoite & aikahorisontti

Mitä tavoittelet säästämisellä ja sijoittamisella ja millä aikavälillä ? Esimerkiksi: tavoitteni on kartuttaa seuraavan 25 vuoden aikana 400 000€ varallisuutta. Itse euromäärä voi sitten olla perustua henkilökohtaiseen asiaan, jota tavoittelee: kesämökki, aikaisempi eläke tai varakkaammalla vaikkapa vain nykyisen varallisuustason maltillinen kasvattaminen.

Tavoitteet voi olla myös hyvä asettaa palasina. Ensimmäiseen tavoitteeseen päästyä voidaan määrittää uusi tavoite jne. Usein ajan kuluessa myös käsitys siitä mitä haluaa tarkentuu. Ehkä haluatkin tulevaisuudessa perustaa yrityksen säästöjesi turvin ? Tällöin myös sijoitussuunnitelmaa tulisi päivittää vastaamaan uutta tavoitetta.

Aikahorisontti vaikuttaa myös huomattavasti, sillä lyhyempi aikahorisontti pakottaa vähempään riskiin (vaikka kuinka haluaisi sitä ottaa). Jos rahoja varmasti tarvitsee vaikkapa kahden vuoden päästä, niitä ei vain yksinkertaisesti kannata laittaa osakkeisiin.

Riskinsietokyky

Hyvässä sijoitussuunnitelmassa on asetettava rajat riskille. Riskinsietokyky viime kädessä määrittää myös tuoton, sillä tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä.

Erilaisten rahoitusinstrumenntien riskisyyttä olen koettanut havainnollistaa alla olevassa kuvassa. Käteinen omaa vähäisimmän riskin arvonvaihtelusta, osakkeet ja viputuotteet taas kovimman. (Olen ympyröinyt viputuotteet punaisella, koska ne sopivat huonommin pitkäaikaissäästäjän salkkuun ja ehkä paremmin aktiivisemmalle kaupankävijälle.)

Todellisen riskinsietokyvyn määrittäminen on varsin hankalaa, sillä olemme kaikki yksilöitä ja varsin huonoja oman käytöksemme ennustamisessa. Joku ei siedä tappion mahdollisuutta ollenkaan ja altistuu liikaa kaikkein suurimmalle pitkän aikavälin riskille – inflaatiolle pitämällä varansa käteisenä. Joku taas uskoo kestävänsä talouden myllerrykset ja pitää koko varallisuuttaan osakkeissa, mutta sitten rajun kurssilaskun yllättäessä myykin omistuksiaan kärsien tappioita.

Mielestäni riskiä pitäisi ajatella pahimpien taloudellisten skenaarioiden kautta. Ei riitä että visualisoi osakesalkun sulavan puoleen. Ajattele miten pärjäisit(tte), jos osakkeet laskisivat -50 %, puolisosi joutuisi työttömäksi taantuman johdosta ja omassa työpaikassasi olisi yt:t käynnissä.

Näin ajatellen useilla varmaan löytyy jokin vähimmäissumma, joka on pahimman päivän varalta hyvä pitää käteisenä tai korkosijoituksissa. Tämän jälkeen voi sitten alkaa muodostaa esimerkiksi osakkeiden osuutta salkusta.

Mainittakoon vielä, että joissain tapauksissa myös likviditeetti voi olla isossa roolissa. Esimerkiksi henkilön, jonka varallisuus on suurimmaksi osaksi asunnoissa, kannattaa huomioida myös likviditeettiriski.

Allokaatio ja sijoituskohteet

Kun tavoitteet ja riskinsietokyky on määritelty voidaan päättää strateginen allokaatio ja sijoituskohteet. Allokaatio voi olla esimerkiksi 60 % osakkeissa 20% korkosijoituksissa 20 % realiomaisuudessa (asunnot, hyödykkeet, kulta). Tässäkään ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, mutta korkeampi osakepaino luonnollisesti kasvattaa tuottoja (ja riskiä)  ja toisinpäin, joten allokaation päättäminen on ainaista tasapainoilua riskinsietokyvyn kanssa.

Sijoittajan allokaatiolla on tuottojen kannalta kaikkein eniten merkitystä. Päätös laittaa osakkeisiin 60 % on paljon tärkeämpi, kuin se miten se tehdään (aktiivinen, passiivinen ym.), vaikka näilläkin tekijöillä on toki merkitystä.

Vasta kun pääallokaatio on päätetty on aika valita sijoituskohteet ja päästään siihen ”kivaan” osuuteen. Mielestäni sijoituskohteiden valinta sinänsä on henkilökohtainen asia kunhan omaa riittävän tiedon järkeville päätöksille. Passiivisella globaalilla hajautuksella on kuitenkin hankala mennä pieleen. Hyvin aktiivisella tai monimutkaisella strategialla taas on helpompi tehdä virheitä. Sijoituskohteille on edelleen syytä tehdä allokaatio: osakesijoituksista x% tietyssä rahastossa/osakkeessa jne. niin että osien summa vastaa aiemmin määritettyä strategista allokaatiota omaisuusluokkien mukaan.

Kun strateginen allokaatio ja sijoituskohteet ovat tiedossa, voidaan arvioida tulevaa tuottoa. Arvioidun tuottoprosentin ja tavoitteen pohjalta saadaan sitten selville kuinka paljon rahaa on säästettävä, jotta tavoite saavutetaan.

Toteutus ja päivitys

Kun suunnitelma on tehty ei sitä tarvitse kuin noudattaa. Lisäksi ihmisen taloudellinen tilanne  toki muuttuu ajan saatossa:  tulee perintöjä, tai yllättäviä vastoinkäymisiä, perheenlisäystä jne. Tällöin suunnitelmaa voi ja pitää päivittää. Tämä on kuitenkin helpompaa kun pohjatyö on kertaalleen tehty kunnolla.

Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Sijoittamisessa hyvin suunniteltu on ennemminkin 90 prosenttisesti tehty.