Sivut

lauantai 17. toukokuuta 2014

Euroalueen talouskehitys

Näin eurovaalien alla ajattelin hieman tarkastella euroaluuen talouskehitystä viime vuosina. Vertailumaana on käytettty Yhdysvaltoja. Kuvat ovat aina kivempia.




Ohessa on Yhdysvaltojen ja Euroalueen talouskasvun kehitys vuodesta 2008 alkaen. Kuvasta näkyy selvästi, että euroalueen kehitys on ollut huomattavasti heikompaa. Vuoden 2008 taso on ylitetty vain hienoisesti. Yhdysvalloissa talouskasvu sen sijaan näyttää lähteneen pysyvämpään, joskin maltilliseen nousuun vuoden 2010 jälkeen. Lisäksi työttömyysaste on huomattavasti korkeampi euroalueella. Yhdysvalloissa työttömyys on jo painunut alle 7 %, mutta euroalueen lukemat ovat pysyneet itsepintaisesti 12% tuntumassa.Yleensähän tähän väliin todetaan, että tämä kehitys on johtunut velkakriisistä. Sellaistahan ei Yhdysvalloissa ollut mutta Eurooppa oli hajoamisen partaalla.


Kuitenkin Yhdysvaltojen valtionvelan kehitys on ollut kriisin alussa itse asiassa nopeampaa kuin euroalueella ja myös velan absoluuttinen määrä on korkeampi. Lisäksi Yhdysvalloissa on myös syvien velkaongelmien kanssa kamppailevia osavaltioita, kuten Kalifornia. Saatiinpa Detroit ajettua konkurssiin asti. Missään vaiheessa nämä episodit eivät kuitenkaan vaikuttaneet koko alueen talouskasvuun. Euroopassa taas alueen talouden kokoon suhteutettuna pienet valtiot kuten Irlanti, Kreikka ja Portugali saivat koko talousalueen polvilleen. Käytännössä kriisi loppui vasta kun EKP antoi lupauksen tarvittaessa ostaa kriisimaiden velkakirjoja.

Yksi syy Euromaiden talouden huonoon kehitykseen lienee myös pankkisektori. Rahamäärän kasvu on euroalueella ollut paljon Yhdysvaltoja vaatimattomampaa.


Tämä on näkynyt luotonsaannin hankaloitumisena. Etenkin kriisimaissa luotonsaanti on ollut yrityksille kiven takana pankkisektorin ollessa todella huonossa kunnossa. Käytännössä pankkisektoria ei ole laitettu kuntoon kriisin jäljiltä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liittovaltio pääomitti heti talouskriisin alussa subprime -lainojen takia kuilun partaalla heilunutta pankkisektoria mm. TARP-ohjelmalla. Euroopassa pankkeja on kuitenkin pidetty pystyssä lähinnä epäsuorasti kriisimaille annettujen tukipakettien muodossa. Käytännössä Euroopan pankkisektori on edelleen hyvin huonossa kunnossa. Niin kauan kuin pankit eivät pysty myöntämään lainoja, tulee myös investointiaste ja talouskasvu alueella luultavimmin pysymään heikkona.

Yhdessä asiassa Euroalue kuitenkin sentään voittaa. Sen budjettialijäämä on pysynyt pienempänä. En tosin tiedä onko tästä paljoakaan lohtua. Yllä olevan valossa voisi ajatella, että tässä kisassa olisi kannattanut hävitä.



Yhteenveto

Tällä hetkellä näyttää siltä, että taloustilanne olisi paranemaan päin, vaikka toisaalta muutama päivä sitten julkaistut luvut olivat (jälleen) pettymyksiä. Toivottavasti tilanne kuitenkin lähtisi paranemaan, sillä nykyiset työttömyysasteet ovat pitkittyessään myrkkyä ja lopulta kestämättömiä. Joka tapauksessa talouspolitiikkaa euroalueella kriisin jäkeisinä vuosina ei mielestäni voida missään nimessä pitää onnistuneena. Esimerkiksi tässä komission oman ekonomistin tutkimuksessa käytännössä todetaan, että ydinvaltioiden tiukka talouspolitiikka on vaikuttanut negatiivisesti talouskasvuun ja että ekspansiivisemmalla finanssipolitiikalla olisi ollut tilannetta parantavia vaikutuksia, joskaan ne eivät yksin olisi riittäneet ongelmamaiden vaihtotaseiden parantamiseen.

Tässä euroopan keskuspankin ekonomistien työssä taas todetaan, että kasvaneet pääomavirrat ydinalueilta periferia-alueille heikentävät kustannuskilpailukykyä. Eli reunamaiden huono tilanne olisi siten ainakin osin seurausta pääomavirroista. Tutkimuksessa ei kuitenkaan haivata merkitsevää suhdetta toiseen suuntaan, eli yksikkötyökustannusten ja vaihtotaseen välillä, joka on hyvin mielenkiintoista. Tämän mukaan yksikkötyökustannusten lasku ei välttämättä johda vaihtotaseen paranemiseen.

Molemmat tulokset ovat ristiriidassa harjoitetun politiikan kanssa. Reseptit ovat nimenomaan olleet tiukempaa finanssipolitiikkaa ja parempaa kilpailukykyä, joskin linja on ehkä lieventynyt. Mielenkiintoista, että omiltakin ekonomisteila on tullut tämän kyseenalaistavia tuloksia. Euro näyttääkin tämän valossa yhä poliitiisemmalta projektilta. Kaikkiin yllä oleviin asioihin olisi periaattessa voinut vaikuttaa ja toimia enemmän Yhdysvaltojen mallin mukaisesti. Harmi vain että se olisi ollut poliittisesti mahdotonta. Itse näen kuitenkin Euroopan kehityksen kulkevan ennen pitkää kohti liittovaltiota. Toinen vaihtoehto on sitten takaisinpäin. Nykyinen välmuoto ei kuitenkaan ainakaan kriisioloissa vakuuta toimivuudellaan.

Kuvaajien datalähteet:
http://research.stlouisfed.org/
http://www.ecb.europa.eu/stats/keyind/html/sdds.en.html
http://www.tradingeconomics.com/

tutkimukset:
http://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/scpwps/ecbwp1650.pdf
http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/economic_paper/2013/pdf/ecp506_en.pdf

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti