Sivut

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pitkän aikavälin tuotot

Törmäsin viime viikolla  Twitterissä sen verran mielenkiintoiseen kuvaan todella pitkän aikavälin eri sijoituskohteiden kehityksestä, että ajattelin sen ansaitsevan ihan oman pienen kirjoituksen, jottei kuva huku bittivirtaan. (Kiitokset @Osinkopuu & @ReformedBroker, joidenka twiiteistä tämä oli napattu, alunperin kuva on Jeremy Siegelin opuksesta)

Kuviosta siis näkyy yksinkertaisesti oikeasti piiiiiiitkän aikavälin eri omaisuusluokkien reaalituottoja:

https://pbs.twimg.com/media/BjOCiDbCAAARU2H.png

Osakkeet:
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vai miten se meni. Jos olisit sijoittanut parisataa vuotta sitten dollarin osakemarkkinoille, olisit melkein miljonääri. Pitkällä aikavälillä osakkeiden reaalituoto on ollut paljon muita omaisuusluokkia korkeampi. Tämä on itseasiassa eräänlainen ongelma akateemikkojen piirissä, sillä osakkeiden riskipreemio on liian korkea, eli sijoittajat olisivat liiaksi riskinkaihtajia verrattuna teoriaan. Tähän Equity Premium Puzzleen (EPP), ei ole vielä saatu yksiselitteistä vastausta. Itselleni tosin riittää tieto siitä, että pitkällä aikavälillä osakkeet ovat tuottaneet paljon muita paremmin :) Omasta mielestäni syy löytynee erilaisista aikaperiodeista. Vakuutusyhtiöt ja eläkkeelle jäävät tarvitsevat kiinteää ja varmaa tuloa, joka lisää velkakirjojen kysyntää ja laskee korkoa.

Velkakirjat:
Velkakirjojenkin tuotto, huolimatta yllämainitusta EPP:stä, on ollut reaalisesti varsin hyvää. (Bills=lyhyet velkakirjat, Bonds=pitkät velkakirjat). Pitkät velkakijat ovat historiallisesti tuottaneet kuvan mukaan 3,5 % reaalisesti, eli ostovoima on kasvanut kuitenkin useamman prosentin. Lisäksi kannattaa  huomioida, että velkakirjoilla on perinteisesti ollut negatiivinen korrelaatio osakkeiden kanssa, eli hajautushyödyt lienevät merkittävät. Korrelaatiot tosin muuttuvat paljon ajassa (Ohessa PIMCO:n paperi aiheesta), mutta matalan inflaation oloissa korrelaatio lienee kuitenkin negatiivinen tarjoten poikkeuksellisia hajautushyötyjä.

Kulta & Käteinen:
Näissä omaisuusluokissa ei pitkän aikavälin sijoittajan kannata ainakaan kuvan perusteella rahojaan makuuttaa. Käteisen negatiivinen reaalituotto lienee intuitiivinen, sillä inflaatio on ollut normi viimeisen sadan vuoden aikana taloudessa, joten patjan välissä ei ole kannattanut rahojaan pitää. Myös kullan pitkän aikavälin kehitys on ollut yllättävänkin heikkoa, eikä reaalista tuottoa ole ollut saatavina kuin 0,6 %. Kultaa ei siis kannata salkussa juuri olla. Velkakirjat tuottavat paremmin ja toimivat hyvänä hajautusvälineenä osakkeisiin.
Toki kultaa voisi perustella esimerkiksi suojana inflaatiota vastaan, mutta tähänkin tarkoitukseen on parempia instrumentteja. Esimerkiksi inflaatiosuojatut velkakirjat (USA:n markkinoilla TIPS: Treasury Inflation Protected Securities). Näissä velkakirjan nimellisarvo on sidottu inflaatioon, eli tuotto ei voi jäädä alle inflaation. Tällä hetkellä 10 vuoden USA:n TIPS-instrumentin kuponkikorko on 0,6%, eli ostajalle maksetaan täydellisestä inflaatiosuojasta. Lisäksi myös osakkeet toimivat usein varsin hyvänä inflaatiosuojana.
Kullalla on siten varmasti paikkansa lyhyen aikavälin spekuloinnissa, mutta ei pitkän aikavälin sijoittajan salkussa.

Yhtenveto:
Voidaankin vetää johtopäätös, jonka mukaan pitkän aikavälin sijoittajan salkun tulisi koostua osakkeista isolla painolla ja tätä tasapainottamaan myös velkakirjoista. Omasta mielestäni sen hienompia instrumentteja ei tarvita. Todisteena tästä vaikkapa oheinen kirjoitus: Goldman Sachs vs. 60/40 osakkeet/velkakirjat.  Mitä pidempi aikaväli, sitä enemmän osakkeita. Jos on erityisen varovainen, niin salkkuun kannattaa harkita inflaatiosuojattuja velkakirjoja, jotka tarjoavat varman suojan inflaatiolle ja oletettavasti niiden korrelaatio osakkeiden kanssa pysyy negatiivisena. (Usein korkea inflaatio johtaa osakkeiden ja velkakirjojen korrelaatioiden lähestymiseen ks. PIMCO) Yksinkertaista mutta tehokasta.

Omaisuusluokkien sisällä voi sitten toki noudattaa erilaisia strategioita. Ainakin arvosijoittaminen on todistetusti toiminut pitkällä aikavälillä :)





2 kommenttia:

  1. REIT-sijoitukset, varsinkin reaaliomistukseen perustuvat, ei niinkään kiinteistölainapohjaiset, näyttävät antavan myös kohtalaista suojaa.

    Mikä on pitkä aikaväli?
    "Pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet.."

    Japanin case osoittaa, että 15-20 vuoden lama on täysin mahdollinen.
    Pitkä aikaväli

    > 10vuotta ja hyvä hajautus kai ovat jonkinlainen vastaus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lempilainauksiani Keynesiltä :) Ehkäpä pitkä aikaväli on sen 200 vuotta :) Oikeammin ehkä tuo mainitsemasi 10 vuotta on sellainen, minkä itsekin käsitän pitkäksi aikaväliksi. Japani on kyllä hyvä tuoda esiin, sillä siellä ei tosiaan ole tuottoja juuuri näkynyt. Koskaan ei voi tietää josko samanlainen case tulisi nyt Euroopassakin. Kansainvälinen hajautus voisi olla tähän ratkaisu. Lisäksi voi toki koittaa olla ostamatta kallilla, vaikkakin ajoitus on pahamaineisen vaikeaa.

      Kiinteistösijoituksia tuossa ei tosiaan näy. Tosin kiinteistöjenkin reaalituotto pitkällä aikavälillä on ollut yllättäen melko maltillista, ainakin yhdysvalloissa: ks: http://observationsandnotes.blogspot.fi/2011/07/housing-prices-inflation-since-1900.html, joten en tiedä tuovatko ne lisähyötyä. REIT -sijoitusten tuoton pitäisi ainakin jollakin tavalla seurata asuntojen hintakehitystä. Hinnat eivät voi karata liian kauas vuokrien yms. tekijöiden asettamasta fundamenttiarvosta ja toisinpäin. Lisäksi usein kotitaloudella on huomattava osa varallisuudesta jo valmiiksi kiinni asunnoissa. REIT:sijoitusten hyvä puoli on tosin niiden tarjoama verohyöty ja likviditeetti osinkojen muodossa.

      Poista