Sivut

maanantai 22. joulukuuta 2014

Osakepoiminnan vaikeus

Sijoitukseni eivät näytä menestyneen kovin hyvin 2014 ja tuotot jäänevät laihoiksi. Tuotto on sentään positiivinen, mutta näillä näkymin vertailuindeksille tullaan jäämään. Olenkin päättänyt siirtää 50 % salkusta laajalla hajautuksella ETF -tuotteisiin ja/tai rahastoihin ja ottaa paljon tarkemman fokuksen yksittäisten osakkeiden valintaan. Jos kohteita ei löydy, sijoitetaan ETF -tuotteisiin tai rahastoihin. Tarkoituksena on pienentää sitä suurinta riskiä säästöilleni. Sitä joka löytyy katsomalla peiliin.

Vaihtoehtoiskustannuksen käsite

Vaihtoehtoiskustannus on paras vaihtoehto asioista, jotka jäävät saamatta jonkin valinnan seurauksena. Mikä on siis vaikkapa arvo-osakkeisiin sijoittavan piensijoittajan vaihtoehtoiskustannus?  Useinhan sijoituksia verrataan vain johonkin vertailuindeksiin, kuten S&P 5oo tai OMXH.  Kuitenkin todellinen vaihtoehtoiskustannus tässä tapauksessa on paras arvostrategialla sijoittava rahasto tai ETF. Osakepoimijan tulisi siten päihittää kaikki vaihtoehdot, jotta sijoittaminen itse olisi järkevää.

Nykyään vaihtoehto vieläpä löytyy melkein aina rahasto tai ETF -muodossa, oli strategiana sitten sijoittaminen osinkoyhtiöihin, arvoyhtiöihin, kasvuyhtiöihin, pieniin yhtiöihin tai jotain tältä väliltä. Globaali hajautuskin onnistuu usein helpommin. Lisäksi varsinkin paljon kaupankäyntiä (korkea turnover) vaativissa sijoitusstrategioissa rahastoilla ja ETF- tuotteilla on vielä huomattava veroetu puolellaan. Osakepoimija kun joutuu aina välistä maksamaan verot. Itse osakkeitaan valitsevan pitäisi siten onnistua todella poikkeuksellisesti valinnoissaan.

Onko osakepoiminnassa sitten mitään järkeä ?

Uskon että voi olla. Tosin olen alkanut kallistumaan siihen johtopäätökseen, että jonkin mekaanisen strategian, kuten vaikka vain alhaisen P/B tai P/E -luvun omaavien osakkeiden ostaminen ei ehkä olekaan niin järkevää. Ei siksi, ettei tämä toimisi (arvosijoittaminen toimii), vaan koska on paljon helpompi vain ostaa samaa strategiaa noudattavaa rahastoa tai ETF -tuotetta.

Jotta osakepoiminnassa olisi järkeä, täytyy mielestäni pystyä löytämään todella poikkeuksellisia kohteita. Sellaisia, joissa tuotto-odotus on joko todella korkea tai tilanne on jollain muulla tavalla epäsymmetrinen sijoittajan eduksi. Esimerkiksi jos pääoman menettämisen riski on todella pieni. Keskinkertainen kohde ei riitä. Hyvä esimerkki on vaikkapa TEVA:n osake, jonka myin tänä vuonna. Osake oli salkussani noin kaksi vuotta ja tuottoa tuli 30+ %. Sijoitusteesi osui oikeastaan ihan nappiin ja kaikki meni hyvin. Kuitenkin samalla aikavälillä S&P 500 nousi yli 40 %!

Mieleen tulee välittömästi Greenblattin teos erikoistilannesijoittamisesta, sekä Peter Lynchin tapa etsiä ”tenbaggereitä”, eli käytännössä liian alas hinnoiteltuja kasvuyhtiöitä. Piensijoittajan voisi olla mahdollista löytää tälläisiä kohteita markkinoiden vähemmän tutkituista kolkista tai kulkea vastavirtaan, mikäli jokin kasvava laatuyhtiö joutuu epäsuosioon. Poikkeuksellisten sijoitustilanteiden löytäminen on kuitenkin työlästä ja aikaavievää, joten ilmaista lounasta ei tässäkään ole tarjolla.