Sivut

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Bulkkituottajat ja täydellinen kilpailu

Viime päivinä otsikoissa on taas ollut uutisia Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodoista. Myös muut kotimaiset perusteollisuuden toimijat mukaanlukien Outokumpu ja Rautaruukki eivät ole tarjonneet sijoittajille kovin huimia tuottoja.

Seuraavassa yritän hieman pohtia sijoittamista "bulkkituottajaan" täydellisen kilpailun teorian kautta ja pohdiskella miksi tämäntyyppiset yritykset usein saattavat olla huonoja sijoituksia. Ex. Talvivaaran ja nykyisen outokummun omistajana ajattelin että tämäntapainen pohdiskelu voisi olla tulevaisuutta ajatellen paikallaan :)

Täydellinen kilpailu

On taloustieteissä käytetty viitekehys. Täydellisessä kilpailussa toimialalla on monia pieniä toimijoita, joilla ei ole minkäänlaista kontrollia markkinahintaan. Lisäksi alalletulo -tai poistumiskustannuksia ei ole, vaan kuka tahansa voi tulla markkinalle tai poistua sieltä. Tälläisessä tapauksessa kaikki yritykset asettavat hinnan yhtä suuriksi kuin kustannukset ja minkäänlaista ylijäämää ei tuottajalle ei jää. Ohessa kuva tälläisestä tilanteesta.

(Kuvassa pitkän aikavälin tilanne, jossa maholliset voitot on jo kilpailtu pois. Q = määrä, P = hinta, D = yrityksen kohtaama kysyntä, MC = rajakustannus, AC = keskimääräinen kustannus)


Sijoittajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että yritys ei voi tuottaa omistajilleen voittoa yli sijoittajan vaihtoehtoiskustannuksen (indeksituoton). (ts. economic profit = 0)
Käytännössä holdaamalla täydellisen kilpailun alalla toimivaa yritystä ei ainakaan teorian valossa voi siten päästä indeksiä kovempiin tuottoihin. Sijoittajana kannattaisikin ennemmin etsiä yrityksiä, joilla on differoituja tuotteita ja monopolivoimaa, tällöin ylimääräistä voittoa on mahdollista saada.

Käytännössä aivan täydellisen kilpailun markkinoita tuskin on kovinkaan montaa, mutta mielestäni esimerkiksi perusraaka-aineiden markkinoiden voisi ajatella olevan melko lähellä tätä. (kotopörssistä esim. Talvivaara, Outokumpu ym.)
Toimijoita on monia ja hintaan ei yksi yritys voi juuri vaikuttaa. Kun esimerkiksi Talvivaara myy nikkeliä, se joutuu ottamaan markkinahinnan annettuna. Mikäli Talvivaara yrittäisi myydä nikkeliä korkeammalla hinnalla, kukaan ei luonnollisesti ostaisi. Toisinsanoen nikkelin kysynnän hintajousto lienee lähes ääretöntä. (D=Vaakasuora viiva)

Ainoa tapa saada voittoa (sijoittajan vaihtoehtoiskustannuksen ylittävää) tuottoa on onnistua jatkuvasti tuottamaan muita alhaisemmin kustannuksin (tällöin AC olisi alempana). Teoria kuitenkin olettaa, että mikäli tälläisiä mahdollisuuksia on, kilpailu kovenee ja hinnat laskevat. Verrattain yksinkertaisen tuotteen (perusmetallit) tuotantoteknologia lienee myös paljon helpompi kopioida kuin esimerkiksi jotain vahvaa brändiä (vrt. Coca Cola) tai korkeampaa teknologiaa (esim. Outotec).

Yhteenveto

Mitä johtopäätöksiä tästä voisi tehdä? Oheisen valossa näyttäisi ainakin siltä, että mikäli on syytä olettaa yrityksen toimivan alalla, jossa kilpailun voisi ajatella olevan lähellä täydellistä, niin sijoittajan tulisi joko vaatia alhaista hintaa tai olla sijoittamatta, mikäli tavoitteena on saada markkinoita parempaa tuottoa. Lisäksi tälläiseltä yritykseltä on turha odottaa kovin hyvää korkoa korolle efektiä, sillä yritys joutuu aina tyytymään enintään markkinatuottoon

Toki teoria on teoriaa. Terästä on erilaatuista, tuotannossa saattaa hyvinkin olla skaalaetuja, allalletulo voi vaatia suuria investointeja jne. Teräs/kaivosteollisuus ei siten täytä täydellisen kilpailun kriteerejä. Täydellistä kilpailua itsessään tuskin on juuri missäään. Raaka-aineet ovat kuitenkin ehkä lähimpänä tätä, koska hintaan ei juurikaan voi yksi toimija vaikuttaa.

Lisäksi on hyvä huomioida, että viimekädessä se onko yritys hyvä sijoitus riippuu hinnasta. Toki täydellisenkin kilpailun alalla toimiva yritys voisi olla hyvä sijoitus, mikäli osakemarkkinat eivät toimi täydellisesti. (Mitä ne tuskin aina tekevät!)

Mielestäni teoria antaa kuitenkin varsin yksinkertaisen ja hyvän selityksen sille, miksi "bulkkituottaja" on todennäköisesti huono sijoitus, ellei sitä saa ostettua alehintaan ja selittää miten markkinatalouden dynamiikka toimii, vaikka kyseessä onkin vain eräs erikoistapaus, jollaista harvoin näkee reaalimaailmassa.





http://en.wikipedia.org/wiki/Perfect_competition



keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Kvartaalikatsaus Q1/2013

Aika käydä hieman vuoden 2013 ensimmäistä neljännestä läpi. Alkuvuoden tuotto salkulleni on 8,2 %. Vertailuindeksi (World + OMXH, net) on tuottanut 8,1 %, joten hienoisessa johdossa ollaan. Olen salkun kehitykseen kuitenkin pääosin tyytyväinen ja varsinkin MIND ja RLGT ovat tuottaneet toistaiseksi mukavasti.

Strayer educationin ja RSA:n odotettua huonommat tulokset (RSA:n tapauksessa myös osingon odottamaton lasku) kuitenkin hieman laskivat salkkuni kehitystä.  Alkuvuodesta meno oli vielä hieman ylläolevaa parempaa, mutta kehitys otti enimmäkseen näiden kahden takia takapakkia.

Strayerin kohdalla en edelleenkääm ole muuttanyt suhtautumistani, mutta en myöskään aio toistaiseksi lisätä painoani. Täytyy katsoa tilannetta ja odotella mahollista käännettä for profit -koulujen uusien opiskelijoiden määrissä. Käänteen tarkkaa ajankohtaa on vaikea, ellei mahdoton arvioida, mutta eiköhän aallonpohja ole muutaman vuoden aikajänteellä ohitettu.

RSA oli ehkä jopa enemmän negatiivinen yllätys. Vakuutusyhtiön tuotto sijoituksista on laskenut epäedullisen korkoympäristön johdosta ja tulokseen vaikuttivat myös muutamat pienehköt luonnonmullistukset Isossa Britanniassa, sekä Italiassa. Kaikenkaikkiaan en ehkä pidä yhtiötä pidemmällä aikavälillä tarpeeksi laadukkaana ja yhtiö onkin viimeaikoina nostanut sijaansa mahdollisen myyntikohteiden listalla. Osan tästä voisi sitten allokoida esim. Aflaciin, jota pidän huomattavasti paremmin hoidettuna vakuuttajana.

Lisäksi harkinnassa on Telefonican kevennys jossakin välissä. Telefonican liiketoiminta on tosin kehittynyt parempaan päin, mutta paljon puhutun osinkoverouudistuksen takia kannattaisi ehkä keventää Telefonican ja RSA:n tyyppisiä ison osan tuloksestaan osinkona jakavia yhtiöitä. Näihin tuo veron korotuksen vaikutus on suurin, sillä yhteisöveron lasku ei tietenkään ulkomaisia omistuksia kompensoi.

Myynneillä ei kuitenkaan ole kiire ja aioinkin rauhassa odotella yhtiöiden kvartaaliraportit. Aktiivinen potentiaalisten ostokohteiden seulonta on kuitenkin käynnissä, ja luultavasti tässä kevään/kesään mittaan tulen jälleen hieman sorvaamaan salkkuani uuteen uskoon. Tarkoituksena olisi löytää sopiva sekoitus laatua ja markkinoiden pohjamutia. Valitettavasti markkinan arvostus on vain suhteellisen korkea tällä hetkellä.